Liljan Lumo

Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

SIVUT

6/18/2018

Rakkaudesta Marimekkoon - Arkivaatteita vol.1




Olen ihastunut hameisiin, yksinkertaisiin sellaisiin! Arkivaatteiden sarjan alle tekemiäni vaatekertoja syntyi toukokuun aikana kolme, kaksi paitaa ja kolme eri mittaista hametta. Tässä esittelyssä vol.1: Marimekon kankaasta (Beata?) ompelemani hame sekä Marimekon valkoisesta trikoosta ompelemani väljä valkoinen pusero. Molemmat tämän hetkisiä lempivaatteitani ja siksipä ne ovat olleet käytössä jo kuukauden verran työarjessa. 

Hameen jätin laiskuuttani vuorettomaksi ja sama laiskuus valtasi vetoketjun valinnassa: valkoinen vetskari pilkistää sivusaumasta, mutta päätin että se saa toimia harkittuna efektinä. Kauppaan en yhden piilovetoketjun vuoksi jaksanut.

Puseron kaava on otettu Suuri Käsityö -lehden numerosta 3/2016. Muokkasin kaavaa hieman kaula-aukon osalta, mutta muutoin se noudattaa lehden mallia. Hameen kaava on yhdistelmä valmiskaavaa ja kaapista kaivettu  vanhaa mekkoa.





Kukkakakku -koska on kesä!



Luovuuden ja luomisen tuskassa, rippikakkukoristeita suunnitellessani, tulin tehneeksi omenankukkien ohella ison joukon muitakin kukkia. Minulla ei lähtöjään ollut ajatusta siitä, millaisen kakun haluaisin rippijuhliin tehdä ja sen seurauksena työpöytämme kukkivat viikon verran sokerimassakukkia. 

Päättämättömyyden ohella toinen syy kukkamereen oli haluni opetella värjäyksiä sekä erilaisten tekniikoita. Omenankukkien ohella tehtailin sitten ruusuja, muutaman liljan, esikoita ja joukon mielikuvituskukkia. Ajatuksenani oli tehdä omaan kesäpöytään jäljelle jääneistä kukista kukkakakku ja juhlistaa sen avulla Liljan taannoisia nimipäivä sekä Johanin (Henrin toinen nimi) tulevia Juhannusnimipäiviä. 

Ja tässäpä tulos: mansikka-vadelma-mascarpone täytekakku, joka on kuorrutettu vaniljan makuisella voisokeri -kreemillä.

Kukat ja lehdet olen tehnyt valkoisesta kaulintamassasta, jonka värjäsin Wiltonin ja Stardustin pastavärein. Liljan maalasin pasta- ja tomuvärejä käyttäen. Liljan heteet ovat riisinuudelia ja heteiden päät olen värjännyt Wiltonin mustalla pastavärillä. Kukkien keskustat ovat Dr. Oetkerin nonparelleja, jotka liimasin paikalleen Confetin elintarvikeliimalla.





Tilauskakku rippijuhlien tarjoilupöytään




Ystäväni lähetti minulle viestin huhtikuun loppupuolella ja kysyi ehtisinkö ja haluasinko tehdä hänen tyttärensä rippijuhliin kakun. Olin otettu pyynnöstä ja lupauduin tehtävään. 

Tässä on tulos: omenankukin koristeltu mascarpone-vadelma kakku. 

Kukat tein valkoisesta kaulintamassasta ja värit loihdin itse pastavärein massaa värjäämällä. Vihreät lehdet ovat vastaavaa sokerimassaa. Väreinä käytin Wiltonin ja Stardustin pastavärejä.

Kakku on kuorrutettu voikreemellä, jonka myös sävytin kolmeen eri pinkin sävyyn. 





5/13/2018

Liljan neuletakki tulevia kesäiltoja ajatellen





Ihastuin kaksi vuotta sitten ystäväni tyttären Idan päällä olleeseen neuletakkiin ja siitä lähtien olen kirjaimellisesti tuottanut tätä Liljan neuletta. Olen tullut neuloneeksi neuleen kahdella värillä puoleen väliin, purkanut sen silmääni sopimattomana ja aloittananut uudelleen vain yhtä väriä käyttäen. Muistaakseni purin yksivärisenkin jo kerran. "Synnyttämisen tuska" oli minulle epätavallisen suuri, osittain siksi että lankani oli ohuena hidasta neuloa ja osittain kait vain siksi, että istun harvoin nykyisin aloillani neulomassa. Lopulta neule syntyi Venäjälle suuntautuneen työmatkan, joulun väliipäivien sekä Jari Tervon Kekkonen -dokumentin ansiosta.

Ohjeen löysin ystäväni opastuksella Drops Designin ilmaisten neuleohjeiden joukosta. Ilman ystäväni tyttären kaunista neuletta en olisi mallikuvan perusteella ikinä tullut valinneeksi tätä Little fern -mallia. Onni siis että näin neuleesta ystäväni version.

Oma neuleeni on tehty Drops Baby Merino langasta ja sen sävy on vanhanajan roosa. Sain pussillisen kyseistä lankaa lahjaksi Liljan synnyttyä ja olen iloinen että voin vihdoin näyttää lahjan antajalle tuotokseni. 

Napit tuosta takista vielä puuttuvat, sillä kuvaushetki iski päälle yllättäen Liljan kaivettua takin kaapistaan ja innostuttua sen sovittamisesta yhdessä äitienpäivä lounaalle valitun mekon kanssa. Tyttö opetteli pukemaan itse päälleen ja minä hyödynsin tilannetta kameran kanssa. Näyttää tuo neule jääneen höyryttämättä kokoamisen jälkeen, mutta kaunis se on omaan silmääni jo noinkin. Jahka ne napit vielä saan paikalleen, niin voimme ottaa neuleen käyttöön kesän tulevien juhlien iltahetkiin.







5/06/2018

Vanhojen farkkujen kierrätystä jälleen: kudottu lattiakori





Otin eilen käsityökoulun kevään viimeiseltä tunnilta kotiuduttuani itseäni niskasta kiinni ja tartuin vuosi sitten keväällä Helskyn kurssin aikana kutomaani kankaaseen. Koulun opetussuunnitelmaan kuului vuosi sitten keväällä kudonnan jakso, jonka aikana opettelimme luomaan loimen, kokoamaan kangaspuut ja laittamaan loimen puille. Kullakin meistä oli varattu ennalta sovitut mitat lointa kudottavaksi ja itse olin varannut sitä 2*1,2m. Kudonnat sain tehtyä mutta sen jälkeinen viimeistelytyö on odottanut tekijäänsä vuoden verran.

Loimi luotiin pitsisidosta varten ja kullakin oli mahdollisuus suunnitella työnsä kys. sidosta sekä lisäksi palttinapoljentaa hyödyntäen. Omani kudoin molempia käyttäen ja kuteena käytin vanhoja farkkuja, lankakopasta löytynyttä Hanko -puuvillasekoitelankaa, myös kopasta löytynyttä mustaa Novitan ontelokudetta sekä valkoista poppanakudetta.

Mallin suunnittelin suurelle olkalaukulle, mutta kuten huomaatte, sitä ei kankaasta lopulta syntynyt. Kangas pyöri kaapissani vuoden päivät juurikin siitä syystä, että en lopulta halunnut tehdä siitä laukkua. Kangas ei kuvioineen ja mittasuhteineen mielestäni sopinut siihen tarkoitukseen. Pyörittelin kangasta käsissäni erään kerran, ennenkuin sain eilen kirkkaan ajatuksen kääntää kankaan loimisuunnan pystyyn ja ommella siitä itselleni uuden lankakorin lattialle.





Valmis kudottu kangas lev*pit 66*116cm


Yläosa palttinaa kolmella vuorottelevalla sukkulalla ja alaosa pitsisidosta, 2-osainen aihe.


Kankaan palttinaosan kudoin kolmella kävyllä siten että kussakin oli eri kude. Ihastuin palttinan ulkonäköön niin, että jälkikäteen sitä ihastellessani harmittelin miksen ollut tehnyt koko työtä vain kys. tavalla. Omaan silmääni pitsisidoksen kuoppainen pinta ei oikein millään tahdo istua. Päädyin alunperin kutomaan kankaasen pitsisidos osuuden vain siitä syystä, etten ollut sitä koskaan ennen tehnyt ja neljällä polkimella kutominen oli minulle uutta. Olenhan keskittynyt mattojen kudonnassa vain palttinasidokseen. 

Pitsisidokselle ominaista on sen kuoppainen pinta, joka muodostuu ohuemmasta kuviokuteesta (usein loimen kanssa saman paksuinen, mutta minun kankaassani Hanko -lanka oli loimilankaa paksumpaa) ja huomattavasti paksummasta pohjakuteesta. Kankaan runko muodostuu paksuista palttinaisista pohjakuteista ja itse kuvio ohuesta "kuviokuteesta". Kuviokude sitoutuu kuvion kohdalla palttinaksi, mutta pohjan kohdalla se jää vapaasti nurjalle puolelle "lenkeiksi". Palttinainen kuvion kohta työntää kahta puolta olevia pohjakuteita erilleen, mutta pohjan kohdalla kuviolangat jäävät kankaan taakse sitoutumattomana. Kankaan nurjan puolen ulkonäöstä en tietenkään eilisessä tekemisen innossa hoksannut ottaa kuvaa, mutta korjaan asian tulevaisuudessa toisen kankaan kohdalla, jahka saan työstettyä siitä jotain pelkkää kangasta hyödyllisempää. 

Pitsisidoksella kudottu kangas sopii siis tarkoituksiin, jossa nurja puoli jää piiloon. Itse piilotin kankaan nurjan puolen ja siten korin sisäpinnan vuoraamalla kopan paksulla valkoisella puuvillakankaalla. Kangaspala löytyi kaapinperukoilta, sillä se oli jäämistöä muutaman vuoden takaisesta rottinkikalusteiden istuintyynyjen päällystysprojektista.  

Kori tuli siis valmistettua poppanaa ja loimilankaa lukuunottamatta kaapeistani löytyneistä materiaaleista ja se jos mikä lämmittää omaa mieltäni. 










4/27/2018

Viimeinen mekko kummityttöjen mekkosarjaan





Tässä kesäinen Mona -mekko Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kaavakirjan ohjetta mukaellen toteutettuna. Sekä helma että helmaröyhely ovat kirjan mekkoa runsaammat, mutta muuten noudatin ohjetta kerrankin orjallisesti.

Päätin tammikuussa ommella kullekin kummitytölleni kukkamekon syntymäpäivälahjaksi ja nyt on Viivin vuoro. Kankaaksi valitsin keveän ja Espanjan helteisessä auringossa toivottavasti myös viileän viskoosin. Kangas löytyi Eurokankaan tulevan kesän kangasvalikoimasta. Olkainnauha on letitetty lankakopasta löytyneestä vähintäänkin 25 -vuotta vanhasta Cottonella langasta ja napit taitavat olla vähintäänkin yhtä vanhat.  Yksi ompelun suurimpia iloja nykyisin on löytää käsityötarvikevarastoista käyttöön sopivia asioita ja vältää kaupassa käynti!

Nyt täytyy vain taas toivoa kahta asiaa: että mekko on mieluisa ja sopiva. Jälkimmäistä asiaa jännitän enemmän. 













4/17/2018

"Sallaiset" -naulakintaat ja jälleen pieni vyyhti itse värjättyä lankaa




Hiihto- ja lasketteluhetkien välissä, Sallassa, viime viikon aikana syntyivät nämä neulakintaat. Haastoin itseni toisen kerran kinnasneulan kanssa, edelleen hieman haparoiden ja omaa suhdettani neulakintaan ulkonäköön sekä tekniikan hitauteen pohtien. 

Otin matkalle mukaani neulan, kaksi kerää Alafoss Lettlopi lankaa ja yhden pienen tuppuran mikrossa itse reaktiivivärein värjäämääni vast. Lettlopi lankaa. Rajoittamalla materiaalivalintojani ns. pakotin itseni tekemään, käsityötuskan alkaessa, elämäni toiset neulakintaat. Ajatuksenani oli myös saada tekniikka riittävän hyvin juurrutettua muistiini, jotta voin sanoa osaavani kintaan teon 2+2 tekniikalla pidemmänkin tauon jälkeen.

Lettlopi osoittautui lankana neulakintaan tekoon aivan oivalliseksi, sillä kintaista tuli edellisiin verrattuna omiin silmiini esteettisesti kauniimmat ja lisäksi langan päät huopuivat pätkiä yhdistellessä helposti yhteen. Pienen pieni noin 20 g:n lankavyyhtinikin oli kelpo tekniikalle, joka kirjaimellisesti tukee langanpätkien käyttöä.