SIVUT

7/13/2019

Pihlajan lehdet ja ranta-alpi värjärin raaka-aineina





Olen nimennyt tämän kesän Värjärikesäksi. Kahden vuoden suunnittelun jälkeen olen vihdoin päässyt käytännön toteutukseen ja kaikki aika tuntuukin kuluvan hyvin Viikin pellonlaitoja kävellessä ja kasveja keräillessä. Muutaman värjäyksen olen jo myös mökkimaastossa tehnyt ja värjäilyni näin loman alettua jatkuvatkin tulevina viikkoina siellä. Siltä varalta että suunnitellut värjäilyt eivät vie kaikkea vapaa-aikaani kerin mökille mukaan pakattavaksi 11 kerän neulotapaketin. 

Yllä esitetyssä kuvassa vasemmalta löytyvä vaalean keltainen on pihlajanlehdistä saadun värilimen tulos ja neljä harmaata saman liemen jälkiväri rautasulfaatti -puretuksella.

Kuvassa oikealla kaikki kirkkaan keltaiset olen värjännyt ranta-alpin kukinnoilla ja lehdillä. 

Ranta-alpilla värjäämäni langat olin esipurettanut alunalla Leena Riihelän blogin ohjetta seuraten ja vaaleankeltainen pihlaja tuli puretettua samalla kun itse värjäys. Tarkemmat kuvaukset värjäysprosesseista löytyvät myöhemmin tästä tekstistä.


Merino-nylon (75/25) villasekoitelangan värjäys pihlajanlehdillä:





Kokeilin kesäkuun alussa mökkimaastossa nuorilla pihlajanlehdillä värjäystä melko hätäpäisesti. Olimme viettämässä sunnuntaipäivää mökillä ja lupiinien loputtua ryhdyin etsimään jotain muuta, millä värjätä. Koivunlehtiä en raaskinut pihan harvoista koivuntaimista riipiä ja ajatukseni siirtyi lukuisiin pihlajantaimiin, joita pihapiirissämme oli turhaksi asti. 

Keräsin lehtiä 10 l:n kattilan täyteen (löyhästi) ja lisäsin vettä päälle niin että lehdet peittyivät. Tämän jälkeen keittelin väriä irti tunnin ajan reippaassa kuumuudessa.

Ennen alunan ja viinikiven lisäystä jäähdyttelin värilientä hetken, tosin ei kovin kauaa, sillä kiire mökiltä pois lähtöön painoi jo päälle. Alunan (10g) ja viinikiven (5g) punnitsin vaa'alla erilliseen astiaan ja kaadoin niiden päälle kuumaa värilientä. Kun molemmat aluna ja viinikivi olivat liuenneet veteen kaadoin liuoksen väriliemen joukkoon ja nostin etukäteen lämpimässä vedessä kostuttamani lankavyyhdin (100g) kattilaan. Tämän jälkeen keittelin lankaa noin 80 C-asteessa 1 h ajan ja tunnin kuluttua nostin langan pois väriliemestä valumaan. Lankani oli värjäytynyt kauniin vaalean keltaiseksi.

Koska suunnitelmiini ei ollut tuottaa vaaleankeltaista väriä suuria määriä, päätin kokeilla minkälaiseksi väri muuttuisi rautasulfaatti (rautavihtrilli) jälkipuretuksella. 

Punnitsin rautasulfaattia 1g (1%) ja lisäsin liuokseen. Väri näytti vihertävältä mutta lisättyäni liuoksen joukkoon lankavyyhdin, ei siihen tarttuva väri näyttänyt oikein muulta kuin hailakan likaiselta. 

Tumman vihreästä alkuväristä innostuneena päätin testata rautasulfaattiylimäärän lisäystä veteen, silläkin uhalla että rauta haurastuttaa villalankaa. Kaikenkaikkiaan tulin lisänneeksi veden joukkoon 7g FeSO4, minkä seurauksena sain värjättävään lankaan aikaiseksi kauniin helmenharmaan sävyn.





Harmaasta innostuneena värjäsin lankaa lopulta yhteensä 400g. Väri olisi riittänyt suurempaankin määrään, vaan ajattelin että yhden puseron langat saavat riittää minulle. 

Kutakin vyyhtiä pidin jälkipureteliuoksessa aina 15 min, jottei lanka haurastuisi liuoksessa, jossa epäilemättä oli rautaylimäärä. Tulin siis tuottaneeksi näin villalankaan samankaltaisen sävyn, kuin puupinnoissa jotka käsitellään rautasulfaatilla.




Kaikki viisi vyyhtiä huuhtelin etikkavedessä värin kiinnittymistä parantaakseni ja lopulta pesin ne kotona neutraalilla villapesuaineella pesukoneessa taas sukkahousun puntteihin pujotettuina. Värit säilyivät muuttumattomina värjäysprosessin jälkeen. Jahka ehdin, niin laitan kustakin vielä pätkän valonkestokokeiluun.



Ye. kuvan vasemmanpuoleiset vyyhdit olen värjännyt lupiinilla ja siitä sitten oma tekstinsä jahka ehdin.

Merino-nylon (75/25) villasekoitelangan värjäys ranta-alpilla:

Ranta-alpivärjäystä valmistelin lukemalla jälleen Leena Riihelän blogia ja hänen ohjeitaan kultapiiskulla värjäämisestä. Olin löytänyt kaapistani pussillisen kalsinoitua soodaa, jota oli jäänyt ylimäärin taannoisista reaktiivivärikokeiluistani, ja ajattelin käyttää sitä hyödyksi väriä irroittavana emäksenä.

Keräsin ranta-alpeja läheisen pellon laidalta (varmistettuani että minulle on lupa tehdä niin) yhden ison Ikea kassillisen ja revin kasvin varsista lehdet ja kukinnot irti 20 l:n kattilaan.




Tämän jälkeen kaadoin kasvimateriaalini päälle kuumaa vettä kunnes ne peittyivät ja lisäsin summamutikassa useamman ruokalusikallisen kalsinoitua soodaa liemen joukkoon. Mittasin pH:n ja kun se oli siinä 10 testasin valkoisella kertakäyttölusikalla väriliemen väriä.




Väri näytti irtoavan hienosti. Suljin kattilan kannen ja jätin tekeytymään seuraavaan päivään klo 17 saakka, jolloin jatkoin värin irrottamisprosessia nostamalla kattilan liedelle ja kohottamalla kasvi-vesiseoksen lämpötilaa 80 -asteeseen tunnin ajaksi.

Keiteltyäni tunnin nostin kattilan pois ja mittasin pH:n joka oli noin 9. Leenan blogin ohjetta seuraten säädin pH:n etikkahapolla neutraaliksi pH 7, jäähdytin liuoksen ja lisäsin alunalla + viinikivellä esipurettamani 100g villasekoitelankaa kattilaan. 

Langan lisäyksen jälkeen aloin jälleen nostaa väriliuoksen lämpötilaa kohti 80 C-astetta, vaan lämmön nosto jäi puutteelliseksi huomattuani että lankani värjäytyi hailakan ruskeaksi ja koko liuos oli keltaisen sijaan ruskeaa. Kauhistuin syystä että minulla on muutaman epäonnistuneen värjäyksen myötä varastossa jo tympeää sukkahousunruskeaa, enkä missään nimessä halunnut sitä lisää.

Ilmeisesti neutraali pH oli liikaa liuokselleni ja päätin kokeilla värin palauttamista emäksen lisäyksellä. Onnekseni ajatukseni toimi ja lisättyäni muutaman ruokalusikallisen kalsinoitua soodaa liuoksen joukkoon väri muuttui kirkkaan keltaiseksi ja samoin lankani. Langan väri oli kaikkea muuta kuin hailakka! Se oli upea tummanpuhuva keltainen ja pH paperi näytti lukua 8. Uskomaton muutos!

Lisäsin kattilaan samantien toisen 100g esipuretetun lankavyyhdin, joka sai itselleen yhtä tumman keltaisen sävyn.


Kahden tumman vyyhdin jälkeen kolman 100g sai värikseen hyvin kirkkaan sävyn (ye. kuvan oikea kirkas keltainen) ja neljäs 100g lähes yhtä kirkkaan (ye. kuvan toinen vasemmalta).

Värjäysaika kullekin 100g langalle oli vain 15-30 min, sillä jotenkin emäksen lisäys sai minut epäilemään langan sietoa sille. Saa siis nähdä kuinka hyvin väri pysyy ajanmyötä langassa. Väriliemen lämpötila värjätessä oli siinä 60 C-astetta.

Värin kiinnitin heti etikkahappovesiliuoksella ja huuhtelin lankoja kunnes niistä ei irronnut enää väriä. Kaikenkaikkiaan väriä irtosi hyvin vähän.

400g värjäyksen jälkeen jätin väriluoksen seisomaan yön yli ja laitoin esipurettumaan lisää lankaa jatkovärjäystä varten. 

Puretin vast. Silmu&Solmu lankakaupasta tilaamaani fingering lankaa jälleen 400g Leenan ohjetta seuraten, siten että tunnin 80 C-Asteisen keiton jälkeen jätin langat liuokseen seuraaviksi 12h ajaksi.

Seuraavana päivänä tarkistin väriliemen pH:n joka oli 8 ja jatkoin märillä esipuretetuilla langoilla värjäystä. 200 g esipuretettua lankaa värjäytyivät jälleen hyvin tumman keltaisiksi noin 80 C-asteessa ja tämän jälkeen lykkäsin kattilaan pari epäonnistunutta vyyhtiäni, jotka eivät siitä paremmaksi juuri muuttuneet.




Olen aivan ihastunut ranta-alpiin tämän värjäyskokeilun jälkeen ja ajattelinkin seuraavaksi kokeilla liukuvärjäystä. Tänään ostamani luomapuut saavat minut suunnittelemaan villashaalien kutomista tulevaisuudessa. Nähtäväksi jää saanko sellaisen toteutettua.








7/09/2019

Indigovärjäys fruktoosikyypillä




Ilmoittauduin jo helmikuussa, heti mainoksen sähköpostiini saatuani, Sirinä Designin indigovärjäyskurssille, jossa värjäys toteutettiin fruktoosikyyppiä hyödyntäen. Kurssi järjestettiin Tuija Timosen opetuksessa Tarvossa Sirinä Designin tiloissa Ritu Kokkosen kurssikeskuksessa. Kauniin aurinkoinen viikonloppu kesäkuuna alussa oli innostusta herättävä ja kauniita lankoja tuottava kokemus, jonka yritän tässä nyt yhteenvetää tulevia värjäyksiänikin ajatellen.

Viikonlopun kaksi kurssipäivää jakautuivat siten, että kurssin aloituspäivänä, lauantaina, valmistimme fruktoosikyypin Indigofera tinctoriaa eli indigojauhetta käyttäen. Sunnuntaina tarkoitus oli valmistaa vastaava kyyppi morsingon lehdistä. Sunnuntain värjäys ei ikävä kyllä lopulta onnistunut, syystä että morsingon lehdet olivat menettäneet vedessä liotessaan värinsä. Tästä en mieltäni pahoittanut vaan iloitsin indigofera tinctoria kyypin uudelleen herättelyn tuomasta värjäysmahdollisuudesta kaikkine mukaan ottamineni lankavaroineni.

Suosittelen ehdottomasti indigovärjäyksestä kiinnostuneille seuraamaan Sirinä Designin kurssisivuja ja ilmoittautumaan, kun kurssi seuraavan kerran järjestetään.




Kuvassa esitetyn Indigokyypin valmistusresepti oli Leena Riihelältä lainattu ja hänen neuvonsa resepteineen löytyvät hänen blogistaan Riihivilla:n verkkosivuilta. Reseptejä löytyy blogista useita ja me noudatimme seuraavaa:

5 L vettä
20 g indigoa sekoitettuna melkein kiehuvaan veteen tahnaksi
40 g sammutettua kalkkia eli kalsiumhydroksidia (rakennushienokalkkia)
60 g hedelmäsokeria
0,5 dl kertaalleen käytettyä krappia

Värjäyksessä noudatettiin ns. 1:2:3 sääntöä eli indigon määrä:kalsiumhydroksidin määrä: fruktoosin määrä = 1:2:3

Aineiden roolit värjäyksessä ovat seuraavat:
1) Indigo = väriaine
2) Kalsiumhydroksidi = emäs
3) Fruktoosi = pelkistin
4) kertaalleen käytetty krappi = oletettavasti katalysaattori

Kyypin valmistus ja värjäysohje:
Sekoita kalkki veteen ja lisää sitten indigotahna, hedelmäsokeri ja krappi. Nosta liemen lämpötila 60 C-asteiseksi ja sekoita varovasti.  Turhaa ja voimakasta sekoittelua tulee välttää!
Kun liemi on muuttunut keltaiseksi ja sen pinnalle tulee kuparihohdetta sekä sinisiä kuplia, liemi on valmis. 

Käytännössä tämä vaihe siis tarkoitti sitä että veteen liukenematon indigo oli saatettu liukoiseen muotoon ja se oli valmis käytettäväksi värjäyksessä.

Riihivillan ohjeen mukaan kys. vaihe veisi noin 15 min, vaan meillä tämä vaihe kesti käytännössä noin yhden tunnin ja jouduimme lisäämään liemen pinnalle reilun yhden tl fruktoosia.

Samaan aikaan kyypin valmistuksen kanssa lämmitimme  toisessa suuremmassa astiassa 15 l vettä 60 C-asteen lämpötilaan ja lisäsimme siihen 1 tl Ca(OH)2 sekä veitsenkärjellisen fruktoosia. Kalsiumhydroksidilisäyksen jälkeen liuoksen pH mitattiin ja koska se oli vain 9, liuoksen joukkoon lisättiin vielä toinen t-lusikallinen Ca(OH)2.

Kun vesiliuoksen pH oli saatu vahvan emäksiseksi eli pH 11:sta, valmis kyyppi siirrettiin veden joukkoon mahdollisimman vähän kyyppiä hapettaen. Käytännössä tämä tapahtui siten että kattila, johon kyyppi oli valmistettu upotettiin hitaasti vesiliuokseen. 

Indigokyyppiä ei saa kaataa emäksiseen vesiliuokseen, sillä tällöin se hapettuu ja tuhoutuu.

Värjäys:
Etukäteen kastellu langat ja kangaskappaleet upotettiin liemeen ja niiden annettiin värjäytyä 0,5 h, minkä jälkeen ne nostettiin pois.


Liemestä nostettaessa liuokoisessa muodossa oleva indigo l leukoindigo on väriltään vihreää. Ilman hapen vaikutuksesta se edelleen hapettuu ja saostuu takaisin veteen liukenemattomaksi indigoksi ja väri muuttuu vihreästä siniseksi.





Värjäys toistettiin 15-30 min ilmauksen jälkeen siten että seuraavat kastot olivat 3-5 min mittaisia.

Pienen affiniteetin vuoksi, indigosta jää lähes puolet värjäysliemeen ja siksi kastoja kannattaa olla useita. Tämä tuo värjättävälle materiaalille värinkestoa.
Lämpötilaa ja liuoksen pH:ta seurattiin koko värjäyksen ajan. Lämpötila ei saanut nousta yli 60C-asteen eikä se saanut laskea alle 40 C-asteen. pH puolestaan pysyi hyvin vahvasti emäksisenä ensimmäisen säädön jälkeen. Tärkeää oli myös muistaa, että värjättävää materiaalia padasta nostettaessa ja siitä valuvaa värilientä ei valuteltu kattilaan. Materiaali tuli nostaa siten, että valuvan värin mukana kattilaan siirtyisi mahdollisimman vähän happea kyyppiä tuhoamaan.






Lauantaina aloitettujen lankojen kastoja jatkettiin sunnuntaina uudelleen elvytetyllä kyypillä.  

Kyypin elvytys:
1) Tarkistettiin pH ja lisättiin Ca(OH)2 kunnes pH oli 11 (käytännössä 1/2 määrä edellisen päivän määrästä)
2) Lämmitettiin liemi 50 C-asteeseen ja lisättiin fruktoosia (käytännössä 1/2 edellisen päivän määrästä)
3) todettiin kyyppi elvytetyksi kun liuos oli väriltään keltaista ja sen pinnalla näkyi jälleen kuparihohdetta ja sinisiä kuplia.

Kun kyyppi oli jälleen elvytetty, huolehdimme lämpötilasta ja pHsta edellisen päivän tavoin koko värjäyksen ajan.

Värjätyn materiaalin jälkikäsittely:
Vahvasti emäksiset langat huuhdeltiin etikkahappovedellä värjäyksen päätteeksi ja ylimääräinen väri huuhdeltiin vedellä. Kotiin päästyäni pesin vielä kaikki vyyhdit pesukoneessa villapesuohjelmalla. Pesun suoritin sukkahousuissa, eli vyyhdit olivat yksittäin sukkahousuissa ja säilyivät siellä sotkeutumatta ja huopumatta koko villapesuohjelman ajan.

Indigo osoittautui hyvin riittoisaksi väriaineeksi. Yhteenlaskettua grammamäärää en tullut laittaneeksi muistiin, vaan sain itse värjättyä yhteensä noin 600g materiaalia ja kolmen hengen ryhmästämme myös toiset vähintään saman verran. Värjätyn materiaalin määrä oli suuri, sillä lähtökohtaisesti Indigojauhetta punnittiin 280g kuivamateriaalia varten.

Värjäämäni langat:
300 g Silmu&Solmu verkkokaupasta tilaamaani fingering vahvuista - merino-nylon villasekoitelankaa 75/25
120 g Norjalaista karstavillalankaa, värjäykseen tarkoitettua, Lankava Oy
Drops Baby merinoa noin 140g

Ai niin ja mikä se kyyppi on?
Kyyppiväri, tässä Indigo, on liukenematon väriaine, joka värjäystä varten pelkistetään emäkseen liukenevaksi leukoyhdisteeksi. Leukomuodossa oleva indigo saostuu siis värjättävän materiaalin pinnalle ja jää kiinni materiaalin kuituun. Se ei muodosta värjättävän materiaalin kanssa kemiallista sidosta ja kuluukin käytössä sekä pesuissa vähitellen pois. Irtoaminen on kuitenkin hidasta ja olemmekin esim. farkkujen myötä oppineet tuntemaan kuluneen tai tarkoituksella kulutetun indigon kauneuden.



5/25/2019

Neulottu villashaali nimeltään Leikki


Hieman yli kaksi vuotta tämän eilen valmiiksi saamani villashaalin neulomiseen meni. Aloitin sen jouluna 2017 ja siirsin sivuun monta kertaa tekemiseen tympääntyneenä. Kaksi viikkoa sitten tein uuden päätöksen sen loppuunsaattamisesta ja nyt se on valmis, kuvattu ja käytössä.

Neule syntyi vähitellen lasten kanssa pelaillessani, sillä otin sen esiin aina muistipelin, palapelin, afrikan tähden jne. lomassa. Sen tähden annoinkin sille nimeksi Leikki. Peitossa yhdistyvät lasteni leikki, värien leikki ja langan leikki. Siihen on neulottu yhteiset hetket lasteni kanssa, heidän naurunsa ja yhteinen ilomme. Muutaman riidan ja pettymyksenkin se taitaa sisältää.

Aloitin peiton aikanaan tympääntyneenä sukkien kutomiseen ja tavoitteenani oli hukuttaa peittoon kaikki lankavarastoni seitsemät veljekset. Pois pyörimästä -projekti oli siis vahvin motivaatiotekijäni, vaan nyt kun peitto on valmis, olen tulokseen niin tyytyväinen että yritän neuloa sen kaveriksi vielä jäljellä olevista langoista muutaman tyynyn.

Kooltaan peitto on 150*200 cm ja lankaa siihen meni paljon. Miten paljon - se jää arvoitukseksi, sillä minulla ei ole vaakaa jolla sitä punnita. Olen neulonut peiton ainaoikein ja raidat on pääsääntöisesti neulottu aina kahdella vuorotellen vaihtuvalla värillä.






Tähkä -perinnematto





Tämä kirkonkaari -sidoksella kutomani matto valmistui jo helmi-maaliskuun aikana käsityökouluni lopputyönä. En vain ole ehtinyt päivittää kaiken lopputyö-, portfolio- ja näyttelykiireen keskellä esittelemään sitä ja tekoprosessia täällä blogin puolella. Nyt pieni hetki tälle kokonaisuudelle.

Aloitin lopputyöni suunnittelun vuoden vaihteessa ja kuten niin monta kertaa aikaisemmin, tavoitteenani oli tehdä tuote hyödyntämällä varastoissani jo olevia materiaaleja, sen sijaan että lähtisin ostoksille. 

Syksyllä Keski-Suomesta kotiin muuttamieni kangaspuiden mukana muuttivat myös kaikki edellisistä mattoprojekteista ylijääneet trikookuteet ja lakanaräsyt. Keltaisen kuteen tarjonta oli ylitse muiden ja silmiini sävyllisesti sopimaton osa soveltui erinomaisesti värjäykseen. Koulun asettama ehto lopputyölle oli se, että työn tuli sisältää kahta eri tekniikkaa ja jotta tämä täyttyisi päädyin kudonnan ohella värjäykseen.

Alla kuvia värjäysprosessista, jonka tein kylmävärjäystekniikalla reaktiivivärejä hyödyntäen. Näin sain värjättyä valmiiksi revityt räsy- ja trikookudevyydit sävyiltää elävimmiksi.







Värjäysliemissä noudatin luovaa tekniikkaa. Sekoittelin keltaisia Semitone reaktiivivärejä veteen, joka sisälsi jo glaubersuolan ja kevytsoodan, ja muuntelin väriliemen väriä sen mukaan miltä tulos siveltimellä kangaspalalle siveltynä näytti. Halusin pikemminkin sinapinkeltaiseen taittavaa sävyä, kuin kirkasta keltaista.  

Kylmävärjäysaika vyyhdeille oli noin neljä tuntia (määräytyi puhtaasi ajan mukaan joka minulla oli sinä lauantaina käytettävissä), minkä jälkeen nostin vyyhdit muovipusseihin. 
Vyyhdit seisoivat muovipusseissa seuraavaan vuorokauteen, jolloin kiinnitin värin lopullisesti pesukoneessa 60-asteisessa pesussa. 

Uskon loppuminen projektiin oli lähellä sykkyröitä koneesta kuivumaan nostellessani. Nippusiteiden käyttö pasmoina oli hyvä ajatus ja vaikka olin vetänyt ne tiukalle, olivat räsyt silti koneen pyörityksessä päässeet liukumaan ja sotkeutumaan.





Tiesin kyllä jo värjäystä aloittaessani, että teen sen vaikeimman kautta käyttäessäni valmiiksi räsyksi repimääni lakanaa. Lakana luonnollisesti rispautui sykkyräksi pesukonevärikiinnityksen aikana ja sykkyröiden aukirepiminen oli oma työnsä. Sinnikkäästi sen kuitenkin lopulta tein ja sain kuteeni kerittyä. Suunnitelmaan sopimaton oranssi sävykin muuttui räsyn kuivumisen myötä hyväksyttäväksi.




Valitsin keltaisten rinnalle vielä sävyiksi hieman tummempaa Liina ontelokudetta, väri 21, Tube-ontelokudetta (keltainen) ja harmaita trikookuteita sekä yhden mustan vanhan lakanan jämät. Kuteiden kokonaiskulutusta en tullut koskaan laskeneeksi tai punninneeksi.

Loimen sidos oli Kirkonkaari ja lankaluku 297. Tiheys oli 3 lankaa/ cm ja loimilankana minulla oli 15 säikeinen kalalanka, tex 30*15.




Maton koko on valmiina 89 *295cm ja paikkansa se löysi keittiöstämme.










4/27/2019

Taito Käsityö- ja muotoilukoulu portfolio sekä kutsu näyttelyyn






Neljän vuoden matka Taito Käsityö- ja muotoilukoulussa on ohitseni. Minun ja kolmen muun opiskelutoverini töitä voi tulla ihailemaan 6.5 alkaen Craft Corneriin Eteläesplanadi 4, Helsinki.

Tervetuloa!

Neljän vuoden käsityömatkani on myös luettavissa Taito - Käsityö- ja muotoilukoulu portfoliostani.

Muutama työ jäi esittelemättä, sillä sashiko kirjotut farkkulapaset odottavat edelleen tekijäänsä ja tilkkutyö ei koskaan lopulta valmistunut. Näitä kahta työtä lukuunottamatta sain kaikki koulun puitteissa aloittamani työt valmiiksi. Onni elää käsityössä!! 

Matka käsitöiden parissa jatkuu edelleen ja aika näyttää päädynkö myös uudenlaisen opin tielle.



Konjakkineule luksusulangoista





Näin kesän korvalla on hyvä saada itselleen valmiiksi villaneule, ties vaikka sille olisi tarvetta, vaikka sää tällä hetkellä helliikin epätavallisen lämpöisenä.

Vierailin syysloman aikaan vanhempieni luona Keski-Suomessa enkä Lankakauppa Titityyssä vierailtuani voinut vastustaa käsinvärjättyjen lankojen lumoa. Tässä lopputulos.

Lankana neuleessa on Mad Tos/ Madelinetos Co. käsinvärjäämä merinovillalanka, fingering vahvuus. Malli on neulottu ylhäältä alas ympyräneuleena. Lankaa kului 3,5 vyyhdin verran eli noin 1400m.

Aivan ihana lanka neuloa ja pukea päälleen!







3/07/2019

Tasatoimikas nimeltään Korpi ja ohje kuinka katkennut loimilanka korjataan




Tässä kudontavuoden kunniaksi ensimmäinen työni: suoratoimikasmatto nimeltään Korpi. 

Matto on kudottu yhdistelemällä erilaisia kuteita, laareistani löytyneiden perusteella ja värejä yhteen sovittaen.

Mustat raidat on kudottu yhdistelemällä pesukoneessa värjäämääni vanhaa froteepyyhettä, Lankavan Eco-puuvillasta valmistamaa Frotee-pörrökudetta, trikookudetta sekä Novitan virkkaukseen ensisijaisesti tarkoittamaa Tuubi-ontelokudetta.

Valkoiset raidat on puolestaan kudottu vanhaa kuteeksi revittyä lakanaa ja trikookudetta yhdistellen ja vihreät edelleen pesukoneessa vihreäksi värjättyä vanhaa revittyä lakanakudetta sekä kahta eri väristä trikookudetta käyttäen. 

Maton malli on omani ja se syntyi kudontatyön edetessä. En laskenut kuteiden menekkiä etukäteen ja suunnittelin mattoa sen mukaan miten käytäntö osoitti kuteiden riittävän. Lähtövisio minulla toki oli ja paikka matolle valmiiksi suunniteltuna. Työskentelen hyvin usein juuri niin, että piirrän kuvan valmiista tuotteesta väreineen mieleeni ja ohjaan omaa työskentelyäni sen mukaan. Tämä tapa on osoittautunut itselleni toimivaksi. Monimutkaisemmissa töissä toki kynät ja paperi sekä laskin ovat välttämätön apu. 

Kudontamateriaalien joustavuuden poiketessa paljolti toisistaan, tärkeää oli jakaa materiaalit niin, että raidat eivät poikenneet toisistaan. Joustamaton lakanaraita yksinään ja pelkkä trikookude puolestaan seuraavassa raidassa eivät ole toimiva yhdistelmä, siitäkään huolimatta että pingotin on kudottessa jatkuvasi käytössä. Tukilta poiston jälkeen matto hakee aina lopullista muotoaan ja mikäli materiaalit vaihtelevat pitkinä kudontajaksoina suuresti toisitaan, saattaa matto muuttua käytössä "kiemuraiseksi". Trikooraidat vetäytyvät sisään ja lakanaraidat puolestaan pullistuvat ulospäin.

Maton sidos on tasatoimikas ja pirta 25/1. Maton kokonaispituus on 250 cm ja sen loppuleveys on 78cm.

Tästä on hyvä jatkaa! Tavoitteenani on kutoa tämän vuoden aikana läheisessä kudontamahdollisuuden tarjoavassa asukastalossa useampi matto ja sen ohella luoda ja laittaa loimi omiin puihini. Asukastalon neljät kangaspuut tarjoavat mahdollisuuden kokeilla erilaisia sidoksia ja näillä näkymin oman pirtani määrämänä laitan mattoloimen ruusukas-sidokselle. Vaan aika näyttää miten se onnistuu.




Alla lähikuva Frotee-pörrökuteen ja froteepyyhkeestä leikkaamani kuteen yhdistelmästä. Froteepyyhe pölisee leikattaessa ja kudottaessa melko paljon, vaan siihen se sitten jää. Lattialla matto ei ole enää pölissyt.  




Molemmat raidat, valkoinen ja vihreä, kudottu trikookuteen ja revityn lakanakuteen yhdistelmänä.




Katkenneen loimilangan esiintulo tukilta oli syödä kudontamotivaationi, sillä en olisi millään halunnut mattooni näkyviin langanpäättelykohtaa. Ensimmäinen ajatukseni oli jättää matto pituudeltaan suunniteltua lyhyemmäksi, mutta sittemmin päätin jatkaa ja samalla harjoitella tekniikkaa, jolla langan saa jatkettua ilman mattoon jäävää ikävää solmua.

Alla kuvasarja katkenneen loimilangan jatkamisesta.



Katkenneen ja yhteen solmitun loimilangan korjaus aloitetaan avaamalla solmu. 

Maton puoleisen loimilangan pään annetaan tippua alas ja pirran läpi tulevaan lankaan solmitaan uudelleen irrallinen pitkä "paikkalanka". Solmittavan langan tulee olla niin pitkä, että sen vapaa pää voidaan kiinnittää nuppineulalla mattoon. Solmupään solmulankojen päiden on puolestaan oltava riittävän pitkät, jotta ne voidaan maton valmistuttua päätellä parsinneulan avulla.





Itse tulin kutoneeksi maton niin lähelle loimen katkeamiskohtaa, että jouduin vetämään paikkalangan solmitun pään pirran ja niisien läpi niisivarsien toiselle puolelle.






Paikkalangan vapaan pää kiinnitetään nuppineuloin mattoon siten että sen tiukkuus vastaa loimen tiukkuutta.

Tämän jälkeen kutomista jatketaan normaalisti.



Paikkalangan solmitun pään tullessa uudelleen eteen solmu avataan jälleen ja paikkalangan pään annetaan vuorostaan pudota alas. Tukilta tulevan loimilangan pää kiinnitetään yllä esitetyn tavoin jälleen mattoon ja kudontaa jatketaan. 

Kaikki korjauskohdan roikkuvat langat päätellään loimilankojen suuntaisesti sen jälkeen kun matto on otettu pois tukilta ja viimeistellään.