Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

SIVUT

2/29/2016

Lilja Onerva Linnea


Tyttäremme kastejuhlaa vietettiin lauantaina 27.2 ja innostuin tekemään hänelle viikko sitten harjoittelemani kermakakun ohella liljakoristeisen porkkanakakun. Liljat on tehty jälleen sekä sokerimassasta että satin ice -kuorrutteesta ja kukkien heteet riisinuudeleista siten että värjäsin nuudelin päät mustalla pastavärillä. Maalaukset kukkiin tein sekä pasta- että tomuväreillä. 

Koristeiden asettaminen tuorejuusto-voi-tomusokeri kreemen päälle hermostutti, syystä etten ollut aikaisemmin tämän kuorrutteen koristelua kokeillut ja pelkona oli että korsiteet pehmenisivät liikaa ja niistä irtoaisi väriä kreemeen. Pelkoni oli turha ja näin jälkikäteen muistan että näkeehän noita porkkanakakkuja ajoittain jossain konditorioissa porkkanakoristein koristeltuina ilman mitään värinleviämisongelmia. 

Kahden kakun oheen pyöräytin vielä takuuvarman suklaakakun, minkä seurauksena kakkuja olikin sitten tarjolla jo ihan liikaa ja nyt meillä nautitaan kakkuja joka aterialla jälkiruoaksi. Pojat kyllä tuntuvat keskittyvän pikemminkin noiden lilja -koristeiden syömiseen.

Kuvan kastemekko on äitini käsialaa viiden vuoden takaa, jolloin hän virkkasi pyynnöstäni esikoisellemme kastemekon jotain Novita -lehden vuosien takaista kastemekkomallia kutakuinkin noudattaen. 

Nimi Lilja Onerva Linnea ei syntynyt yhtä helposti, kuin nimeä kunnioittava kakku. Olin keksinyt nimen jo tavallaan vuosia sitten kuunneltuani useamman Anna Kortelaisen haastattelun ja tarinoinnin L.Onervan elämästä Eri Kivaa! Onerva -kaupungin naiset -kirjan julkaisun aikoihin. Viehätyin Onerva nimeen, Kortelaisen kirjaan ja tarinoihin L. Onervasta niin paljon, että 2013 toista lasta odottaessani päätin itsekseni että jos lapsi on tyttö, annan hänelle nimeksi Lilja Onerva. Nimi olisi yhdistelmä omaa tyttönimeäni sekä kunnianosoitusta kulttuurimme suuria naisia kohtaan. Nimi jäi kuitenkin käyttämättä toisen poikamme synnyttyä ja nyt tyttäremme synnyttyä esittelin sen lopulta puolisolleni ajatuksella "tämän nimen olisin antanut aikanaan Tomakselle, jos hän olisi ollut tyttö". Luvuin kuitenkin keksimästäni nimestä hetimiten sen esiteltyäni, sillä minulla on niin vahvasti mielessäni aivan toinen nimi. Nimikeskusteluittemme tuloksena onnistuin lopulta ajamaan itseni niin nurkkaan kaikkien kauniiden tyttönimien kanssa, etten enää papin tapaamista ennen tiennyt millä nimellä haluaisin tytärtäni kutsua. Selvää oli että Lilja -nimellä olisi oma paikkansa nimiyhdistelmässä, mutta muiltaosin nimiä olikin sitten pitkä luettelo. Lopulta arvuutimme kaikki listamme nimet esikoisellamme Henrillä ja hän ilmoitti että tyttöä tulee kutsua Liljaksi. Tämän päätöksen myötä palasin omaan vuosientakaiseen ajatukseeni Lilja Onervasta. Isäni tädin toinen nimi Linnea tuntui myös sointuvan kahteen edelliseen niin kauniisti, että päädyimme antamaan tyttärellemme edellä mainitun kolmen nimen yhdistelmän. Toivotaan että tämän nimen alla lapseni saa rikkaan ja onnellisen elämän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti