Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

SIVUT

3/02/2016

Palmikkoneule kevään ulkoiluhetkiin


Projektini "langat pois pyörimästä" etenee lupaavasti. Sain vihdoin päätökseen neuleprojektin jonka aloitin jo asuessamme Hermannissa 8 vuotta sitten. Innostuin 8 vuotta sitten eräänä hitaana sunnuntaina brunssilla käynnin jälkeen ostamaan Kiseleffin basaarissa tuolloin toimineesta (nimi on unohtunut tyystin) käsityötarvikekaupasta Alfoss Lopi lankaa kilon verran ja suunnittelin puseron, josta nyt valmistuneessa neuleessa on jäljellä enää poikittain aseteltu etukappaleen yläosa. Jostain syystä kyllästyin luomaani neulemalliin jo sitä neuloessani ja kyllästyminen oli totaalista huomattuani ettei ostamani lanka riitä silloin suunnittelemiini kuvioihin. Purin valmiiksi neulomani hihat ja vajaaksi jääneen takakappaleen ja hautasin langat odottamaan uutta inspiraatiota lankakoreihini. Palmikkoetukappaletta en jostain syystä raaskinut purkaa: ajatuksenani oli muistaakseni sijoittaa se osaksi tilkkupeittoa, josta tein toteuttamatta jääneen suunnitelman myöhemmin.

Kappale ja langat pyörivät tuolla kopissani kunnes helmikuun alussa innostuin asettelemaan jäljellä olevan etukappaleen poikittain, neulomaan ainaoikein -neuleena puseroon sekä takakappaleen että hihat ja jatkamaan puseron pituutta alaosan palmikkokappaleella. Lanka ei olisi tälläkään kertaa riittänyt, mutta onneksi minulla oli jäljellä Islannin matkan (2008) jälkeen tilaamaani Alafoss Lett Lopi lankaa, joka kaksinkertaisena kudottuna vastaa lähes Lopi -langan paksuutta. Tällä tavoin sain lopulta jatkettu puserooni sekä hiharesorit että muhkean poolokauluksen.

Aika monta purkukertaa puseron tekeminen nytkin vaati. Palmikoitu -etukappale ja ainaoikein -takakappale olivat silmukkaluvultaan täysin toisiaan vastaamattomat ja niiden sovittaminen samankokoisiksi vaati aikaa. Jos joskus malttaisin tehdä suunnitelman tekemisestäni etukäteen ja neuloa mallikappaleet silmukkatiheyden määrittämiseksi, saattaisin päästä helpommalla.  Intoa tällaiseen suunnitelmallisuuteen ei kuitenkaan löytynyt tälläkään kertaa, etenkään kun toteutin neulomiseni niin katkonaisesti lasten kanssa touhuamisen lomassa. 

Lopputulos on mielestäni ihan nätti, vaikka puolisoni keskeneräistä työtäni katsoessaan kysyikin mihin tarkoitukseen olen itselleni haarniskaa neulomassa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti