Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

SIVUT

10/30/2016

Taito Helsky - Puupiirroskurssi



Puupiirros, mitä se on? Tämän kysymyksen esitin kun katsoin käsityökoulun syksyn ohjelmaa. Pinterestistä onnistuin löytämään tuttavani puupiirrosteoksen, mutta googlaamiseen ei aikani ilmeisesti riittänyt. Jos olisi, niin olisin oppinut että kyseessä on hyvin vanha kohopainomenetelmä jossa vanerilaattaan kaiverettu piirros vedostetaan paperille ja joka lienee mainittu peruskoulun aikana, ainakin raamatun kuvituksista joskus puhuttaessa. Peruskoulustani on kuitenkin vuosikymmeniä ja unohdus on suuri.

Lyhyen viikonloppukurssin aikana opin HYVIN lyhyen oppimäärän aiheesta, minkä seurauksena tiedän nyt myös että puupiirros on kulkeutunut Buddhalaisten mukana Japaniin 700-luvulla ja alkujaan Kiinassa keksitty kohopainotekniikka on levinnyt Euroooppaan keskiajalla kirjapainotaidon myötä. Ensimmäiset painetut kirjat, esim. raamattu sekä lehtien kuvitukset toteutettiin aikanaan puupiirrostekniikkaa hyödyntäen. 

Näillä tiedoilla sekä opettajamme, Jaana Tuomiston, tekniikan opastuksella lähdin liikkeelle nihkeissä tunnelmissa kurssin suorittamisen suhteen. Nihkeissä siksi että lasten sairasteluitten ja oman poskiontelontulehduksen väsyttämänä en tahtonut löytää motivaatiota kurssin suorittamiseen, vaikka tekniikka itsessään kiehtoi kovasti. 

En väsymyksessäni saanut aikaiseksi minkäänlaista ideaa siitä mitä haluaisin puulevylle piirtää ja kaivertaa. Ideoiden puuttuessa päätin ottaa käyttöön valmiin perhoskuviotulosteen, luopua luovuudesta ja keskittyä talttojen käytön ja vanerin kaivertamisen harjoitteluun. 

Siirsin valmiin kuvion aikaisemmin alustamalleni vanerilevylle (vanerilevy lakattiin tummaksi sävytetyllä vesiohenteisella lakalla, jotta itse vaneri ei imisi telattua väriä liiaksi itseensä vedostuksen aikana) mustaamalla sen taustan lyijyllä, kovuusaste 9B, ja piirsin ääriviivat kuvan oikealta puolelta niin että kuva siirtyi kalkeerauspaperin tavoin puulevylle. Tämän jälkeen vahvistin ääriviivat tussilla.








Kuvan siirron jälkeen oli kaivertamisen vuoro. Kokemattomana puristin työvälineitä aivan liian lujaa ja ns. herkkyys materiaalin työstöstä puuttui. Vähitellen ote työvälineisiin parani ja sain niistä otetta. Kädet ja etenkin sormet väsyivät tottumattomalta nopesti ja tuskastuneisuus oli vallalla. Erityisesti siksi että en ollut lähtöjään tyytyväinen kuvan valintaan, valmiin kuvan kopioiminen tuntui jotenkin huijaukselta ja valitsemani kuva oli mielestäni liian suuri.  


Hiljaisen päänsisäisen tuskailun keskellä sain työstettyä perhoseni vaneriin samalla ajatellen että tätä taiteenlajia olisi joskus harjoiteltava enemmän. 


Väreinä käytössämme olivat puupiirrokseen soveltuvat öljypohjaiset litografivärit. Värejä lasilevylle sekoittamalla loimme omat sävymme, sekoitimme joukkoon sävyn syventäjää sekä kuivumisen nopeuttajaa ja telasimme ne puulevylle vähän kerrallaan, niin että lopputulos oli tasainen.

Minua painanut väsymys sai aikaan edelleen sen, etten jaksanut leikkiä väreillä niin paljon kuin olisi ollut mahdollista. Kurssin tavoitteena oli kaksivärisen puupiirroksen toteuttaminen ja käytännössä suoritin itse minimin.  

Ensimmäisen sekoittamani värin, vaaleanpunaisen, telasin vanerilevyn käsittelemättömälle puolelle ja vedostin lusikalla pyöritellen japaninpaperille. Tämän jälkeen sekoitin toisen sävyn, oranssin, jonka puolestaan telasin kaiverretulle kuvapuolelle. 

Toisen piirroksen tein vain yhtä väriä, oranssia, käyttäen suoraan japanipaperille.

Lopullisissa kuivuneissa vedoksissa näiden kahden työn sävyeroja ei juuri huomaa. Vaaleanpunainen sävy olisi pitänyt olla sävyltään syvempi, jotta se olisi erottunut kunnolla japaninpaperin sävystä. Alla esitetty vedostus on jälkimmäinen yksivärityöni. Kuva kaksivärivedoksesta on tekstin ensimmäisessä kuvassa.








Mitä opin puupiirtämisestä lyhyen hitoriaoppimäärän ja työvälineiden käytön ohella? 

Opin ensinnäkin että liian väsyneenä ei kannata työskennellä, etenkään jos tekniikka on aivan uusi. Opin jälleen että itselle pitäisi olla armollisempi ja jättää kurssin käynti tulevaisuuteen, varsinkin kun se olisi ollut mahdollista. Opin myös jälleen sen että asetan oman rimani aina korkealle, siitäkin huolimatta että uskottelen itselleni jotain muuta. Opin myös että puupiirros on kiehtova taiteenlaji, jonka pariin toivon vielä joskus palaavani! 

Tuottamani perhoset lepäävät kirjahyllyssä ja odottavat paikkaansa. Ehkä ne lentävät raameihin ja mökille leikkimökin seinälle. Siellä niillä saattasi olla hyvä paikka. Aika näyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti