Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

SIVUT

2/25/2017

Kukikas mosiikkipeili ja retki Nuuksioon



Teimme tänään perheretken mökille ja otin asiakseni kuvata siellä toisen mosaiikkityökurssilla tekemäni työn: mosaiikkikoristeisen peilin. 

"Idyllinen" retki mökille alkoi melko hyvissä tunnelmissa ilman sen suurempaa riitelyä. 1, 3 ja 6 -vuotiaat saatiin pakattua autoon toppavaatteineen ilman hermojen menetystä ja matkaeväät haimme poikien kanssa läheisestä Alepasta. Ostetut karjalanpiirakat, makkarat, valmislihapullat ja korvapuustit saivat poikien naamat hymyyn. Paikan päällä puolisoni sytytti nuotion jollain ihmeen voimalla kosteista koivuhaloista ja pojat riemuitsivat hetken lumesta. Näin jälkeenpäin todettakoon että sovun ja riemun hetki oli lyhyt. 

Aikalailla juuri saatuani lapioitua kuvauspaikan ovien edustan auki ja raivattuani tilan siihen uskoon että voisin aloittaa kuvaamisen Tomas tippui pieneltä liiteriterassilta alas lumihuppeluksiin. Poika huusi itseään hengiltä pelästyksestä ja vaatteiden sisään solahtaneesta lumesta samaan aikaan, kun minä otin muutamat kuvani. 

Huutokuoroon liittyi Tomaksen ohella myös Lilja, joka ei lyhyiltä päiväuniltaan herättyään ollut tyytyväinen alkeellisiin ja lumisiin nuotio-olosuhteisiin. Tässä välissä kostea nuotio oli jo ehtinyt mustua ja lähinnä savutti. Makkaroiden paistaminen ei enää onnistunut ja nuotion laitto oli aloitettava uudelleen. Muutama kuiva puu löytyi onneksi mökkivaraston uumenista ja nuotiotuli saatiin uuteen nousuun. Kylmyys, nälkä ja elämä ylipäätään harmitti Tomasta tässä vaiheessa jo niin, että itku oli muuttunut hysterian puolelle. Ainoa reipas koko joukossa oli Henri, joka odotti makkaraa, korvapuusteja ja äidin lupaamaa yllätystä ilman huutoa. Lopulta saimme makkarat paistettua ja kylmät korvapuustit syötyä kahden lapsen huutokonsertissa. Lämpimään huopaan kääritty Tomas ei luovuttanut hysterian kanssa ennenkuin nukahti mökkisänkyyn. Lilja sentään ymmärsi lopulta nauttia tilanteen suomasta mahdollisuudesta saada poikkeuksellisesti jotain sokerista herkkua.

Ihana retki, sanon. Ihan heti en toteuta vastaavaa uudelleen. Paikalla olleet mökkinaapurit luultavasti esittivät myös toiveen siitä, ettei meitä näkyisi paikkakunnalla kovin usein edes tulevana kesänä.

Käsitöitteni kuvaustilanteet ovat yleensä tunnelmaltaan melko äärimmilleen viritettyjä, mutta tämä tämänpäiväinen vei kyllä voiton kaikista aikaisemmista. 





Peilin mosaiikkipalat ovat jälleen pitkälti lasimosaiikkia. Joukossa on muutamia kaakelin, peilin ja lasinpalasia, mutta suurin osa on Mosaiikkimyymälän pate de verre lasimosaiikkia. Tässä vielä muutama kuva peilin työvaiheista:

Mosaiikkipalojen leikkaus, sommittelu ja liimaus.

Valmis peili kuivumassa ennen saumausta.

Mustan sauma-aineen levitys ja pois pesu.


Lähikuva valmiista saumatusta mosaiikkipeilistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti