Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

SIVUT

5/16/2017

Pitihän se minunkin itselleni Timantti -tunika ommella





Olen ihastellut Papun verkkokaupassa heidän Kanto -mekkoaan ja arponut sen ostamista itselleni. Valmiin mekon ostamisen sijaan päädyin kuitenkin tilaamaan itselleni Jujunan kaavapaketin, josta löytyy vastaavaan tunikaan/ mekkoon kaava. Jujunan kaavassa tunika kulkee nimellä Timantti.

Toteutin ompelutyön Marimekon ystävämyynnistä ostamastani sammalenvihreästä viskoositrikoosta ja mukava vaatehan siitä syntyi. Viskoositrikoo ei ollut helpoimmasta päästä ommeltava kangas. En ymmärtänyt heti vaihtaa saumuriini trikooneuloja ja liian teräväpäiset neulat reikivät kankaan niin, että jouduin ompelemaan saumat uudemman kerran trikoolle tarkoitetuin neuloin. Mekon ompelussa muutoin ei ollut mitään vaikeaa ja kaava on toimiva. Ainoastaan hihat ovat ylettömän kapeat, mikä on toki varmasti tarkoituskin. Kapeat hihat tuovat muuten väljään mekkoon siroutta. Tämä täytyy vain muistaa, mikäli toteutan tunikan uudemman kerran vähemmän joustavasta kankaasta. 




Kuvausrekvisiitan eli valkovuokkokimpun keräsi Henri. Kuvausten päätyttyä minulle esitettiin pyyntö tehdä niistä seppele. Suostuttelin pojan laittamaan seppeleen päähänsä sillä verukkeella, että muinaisessa Roomassakin keisarit käyttivät vastaavia. Se kenelle seppele oli hänen ajatuksissaan alunperin tarkoitettu jäi minulle arvoitukseksi. 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti