Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

SIVUT

9/16/2017

Mistä on kauniit värit tehty? Sinipuusta, Keltasauramosta, Värimatarasta ja vaikka mistä muusta





Kasvivärjäys on niin minun juttuni! 

Tämä toteamus kertonee sen minkälainen viikonloppu minulla on takanani Kurssikeskus Tarvossa Tekstiilisuunnittelija ja käsityöyrittäjä Ritu Kokkosen opissa. Äänestän tämän kurssin parhaaksi käsityökoulukokonaisuuden tähän asti tarjoamista kursseista! 

Merkittävä tekijä tunteeseen on toki se, että rakastan lankoja ja olin odottanut kasvivärjäyskurssia jo pitkään. Lisäksi kasvivärjäyksessä yhdistyy ajatus mahdollisuudesta tuottaa värejä luontoa rasittamatta (toki sekin on mahdollista, jos oikein ahneeksi yhden kasvin käyttäjäksi ryhtyy ja esim. puretteiden valinnassa ei noudata luontoystävällisyyttä) ja väriliuosten käsittelyn sekä hävittämisen helppous.

Ajatuksenani oli aloittaa värjäyskokeilut jo ilman kurssia kesän alussa, mutta toisin kävi. Ei tullut kesästä 2017 suurta kasvivärjäyksen kesää. En tehnyt ainuttakaan värjäystä. Nyt kurssiviikonlopun jälkeen palan halusta lähteä mökille vielä syksyn sateiden keskelle sieniä keittelemään. Mitä mädäntyneempiä sienet ovat, sitä parempia ne Ritun mukaan olisivat ts. myöhemmin syksylläkin vielä ehtii. 


Värjäämättömät karstavillalankavyyhdit


Tapasimme viiden hengen voimin lauantai aamuna Tarvossa lohduttoman sateen piiskatessa Helsinkiä. Lyhyen alustuksen jälkeen Ritu ohjasi meidät ulos metsään ja meren rantaan etsimään "kotimaiseen luonnonkasvi" -keitokseen vielä käyttötarkoitukseen sopivia kukkia ja lehtiä. Rantaheinikot tarjosivat meille pietaryrttiä, kanadanpiiskuja ja lähes mädäntyneitä kielonlehtiä. Poimimme em. kasveja yhteensä noin 15 litraa. 

Poimitut luonnonkasvit jaettiin kahta keitosta ajatellen kanadanpiisku-pietaryrtti läjään ja erilliseen kasaan mätiä kielonlehtiä. Odotusarvo oli että ensin mainitusta syntyisi jotain kellertävää ja kielokeitoksesta jotain ihonvärisiin sukkahousuihin viittaavaa.


Kanadanpiiskun ja pietaryrtin saksimista ennen pataan laittoa


Soppakeittimet mallia Ruotsin armeija porisemassa


Luonnonkasvisopan ohella Ritu oli laittanut edellisenä iltana likoamaan keltasauramon kukintoja, sinipuuta ja krappijuurta erillisiin ämpäreihin. Näistä kustakin kolmesta oli tarkoitus valmistaa oma keitoksensa. 

Värjättäviksi materiaaleiksi lauantain aikana kukin sai valita joko norjalaista karstavillalankaa, jota on tilattavissa myös Lankavalta, tai Nepalista tuotettua jakkihärän villaa. Itse päädyin lopulta valitsemaan 200 g luonnonvalkoista karstavillalankaa. 

Kuhunkin väriliuokseen oli tarkoitus laittaa 50g värjättävää materiaalia per henkilö ja pelkän villalangan valitsemalla varmistin tulevaa neulontaa varten neljä erillistä värisävyä. Sunnuntain varalle kukin sai myös ostaa lisää lankoja Ritulta tai tuoda värjättäviä omista varastoista. Itse päädyin myös sunnuntain osalta valitsemaan saman karstavillan värjäämisen.

Lankavyyhdit jaettiin kahtia ja vyyhteihin laitettiin pasmalangat: 3-4 lankaa per vyyhti. 

Väriliemien keittäminen aloitettiin laittamalla kattilaan ensin siihen mitoitettu suuri suodatinpussi (vähän niinkuin iso pesupussi, jonka materiaalina sopii käytää esim. valoverhokangasta) ja yön yli liotetut väriaineet kaadettiin kattilan suodatinpussiin. Tällöin värjäävä materiaali jäi pussin sisään, eikä sen siivilöintiä tarvittu ennen lankojen lisäystä. Krappijuuren kohdalla pussia ei käytetty, eikä lientä suodatettu. Ritu kertoi kokemuksesta että juurenpalaset rapisevat pois langan kuivuessa ja niiden pitäminen keitoksessa läpi värjäyksen auttaa vahvistamaan väriä. Luonnonkasvikeitoksessa kanadanpiiskut ja pietaryrtit lisättiin suoraan veteen, eikä niitä suodateltu 2 tunnin keittelyn jälkeen. Suurin osa kasveista vain nostettiin pois ennen apuaineiden lisäystä ja sillä hyvä. 



Sinipuuliemen kaato suodatinpussiin ennen värjäyksen aloittamista

Kutakin värilientä keitettiin vedessä noin 2 tuntia 80-90 C-asteessa runsaassa vesimäärässä (ehkä noin 15-20 l per keitos). Krappiliuoksen lämpötila oli ainoa, jonka kanssa meidän tuli olla oikeasti tarkkana, sillä yli 80 C-asteen kohonnut lämpötila olisi muuttanut väriliuoksen sävyn tavoitellusta punaisesta ruskeaksi.



Pietaryrtti- ja Kanadanpiiskusoppa alunan ja viinikiven kera


Kahden tunnin keittelyn jälkeen luonnonkasvikeitosta lukuunottamatta kuhunkin keitokseen lisättiin alunaa 10% värjättävän materiaalin kuivapainosta. Krappiliuokseen lisättiin lisäksi 5% viinikiveä värjättävän materiaalin kuivapainosta. Luonnonkasvikeitoksen puretteena käytettiin keitokseen heti alussa lisättyä kolmea raparperinlehteä, joista irtoava oksaalihappo toimi luonnonpuretteena. 


Luonnonkasvit poistetaan padasta ennen lankojen lisäämistä


Kukin värjättävä materiaali kasteltiin lämpimässä vedessä ennen väriliemiin laittamista ja näin vältyttiin väriliemien jäähdytystarpeelta. Mikäli liemet olisivat olleet kylmiä, olisi myös värjättävä materiaali pitänyt kostuttaa kylmässä vedessä. Tällä tavoin toimittaessa säästetään värjättävä materiaali kohtaamasta lämpötilavaihteluita ja estetään sen huopuminen.



Huovutettavat materiaalit vesiämpäreissä


Märät vyyhdit nosteltiin väriliemien joukkoon ja niitä liikuteltiin hetki ennen kansien sulkemista. Näin edesautettiin värin pääsyä  värjättävään materiaalikuituun. Tämän jälkeen värjäyspatojen lämpötilat nostettiin noin 80 C-asteeseen kahden tunnin ajaksi.





Värjättävät langat Keltasauramoliemessä


Värjättävät materiaalit olisi ollut mahdollista ottaa pois padoistaan kahden tunnin värjäyksen jälkeen, mutta me teimme ryhmänä päätöksen, Ritun ohjeistuksesta, jättää värjättävät materiaalit liemiinsä yön yli. 



Keltasauramo ja Krappipadat liedellä


Seuraavana päivänä langat nosteltiin väriliemistään ämpäreihin ja niiden pesu suoritettiin seuraavasti:

  1. Ämpärilliseen vettä lisättiin loraus etikkaa ja annettiin värjättävän materiaalin olla etikkavedessä noin 5 min, materiaalia välillä huljutellen.  
  2. Ämpärilliseen vettä lisättiin loraus mäntysuopaa ja värjätty materiaali pestiin mäntysuopavedessä.
  3. Värjättyä materiaalia huuhdeltiin kylmällä vedellä kunnes huuhteluveteen ei enää irronnut väriä. 
  4. Ämpärilliseen vettä lisättiin loraus etikkaa ja  värjätty materiaali siirrettiin etikkaveteen 5 min ajaksi.

Tämän jälkeen lankavyyhdit ja jakkihärän villat nostettiin orsille kuivumaan.


Pesua odottavat yön yli värjätyt langat


Keltasauramo, Sinipuu, Krappi ja luonnonkasvivärjätyt langat orrella kuivumassa

Sunnuntainen värjäyspäivä noudatti pitkälti lauantain kaavaa värjäyksineen ja pesuineen. 

Valmistimme päivän aikana kuusi erilaista värilientä, joissa kielokeitosta lukuunottamatta hyödynnettiin edellisen päivän väriliuosten jälkiliemiä. 

Ritu oli laittanut yön yli likoamaan lisää Keltasauramon kukintoja ja nämä kukinnot hyödynnettiin lauantaisen Keltasauramojälkiliemen kanssa kahdessa keitoksessa. 

Kelstasauramon jälkiliemiväriliuokset:

  • Keltasauramon jälkiliemi + liotettua keltasauramoa (sis. 1 rkl soodaa) + rautavitrilliä
  • Keltasauramon jälkiliemi + liotettua keltasauramoa (sis. 1 rkl soodaa) + krappijauhoa + tanniinijauhoa


Myös sinipuun jälkiliemi jaettiin kahtia ja sitä jatkettiin kuivilla eucalyptuksen lehdillä sekä kokenillilla.

Sinipuun jälkiliemiväriliuokset:

  • Sinipuu jälkiliuos + kokenilli
  • Sinipuu jälkiliuos + eucalyptuksen lehtiä (kuivattuja)
Krappin jälkiluos hyödynnettiin sellaisenaan krappijauhon kera ja noin 5 litraa mätiä kielonlehtiä keittetiin omana liemenään. 

Kussakin keitoksessa apuaineena käytettiin jälleen alunaa (10% värjättävän materiaalin kuivapainosta) ja osassa myös viinikiveä (5% värjättävän materiaalin kuivapainosta), jonka tehtävänä oli kirkastaa värejä.



Keltasauramon jälkiliemi ennen rautavitrillin lisäyksiä

Keltasauramokeitoksen jälkiliemeen lisätty rautavitrilli antoi vihreän värin


Kustakin väriliemestä kirjoitettiin reseptit talteen ja niistä yhdessä lankojen kanssa tein Ritun ohjeistuksesta tällaiset lankavärimallit.


Muistiinpanot ja lankavärimallit keittoliuoksista

Kuten jo kirjoitukseni alussa totesin, tuntuu kasvivärjäily todella omalta jutultani. Se vain ikävä kyllä vaatii tilat ja aikaa. Tilojen puolesta uskon että mökkimme on oiva paikka tällaiselle työskentelylle, mutta ajan löytäminen lienee se kriittisempi tekijä omassa elämässäni. Saa nähdä siis, koska ehdin seuraavan kerran liemieni ääreen. 

Kurssin käynnin hyvä puoli oli että Ritu Kokkosen positiivinen ja rento ote karisti ennakkoluulot väriaineiden ja apuaineiden tarkoista mittailuista. Ihastuttavinta kurssissa olikin oivallus, että värjäilyssä todella voi päästää kaiken kokeilunhalunsa irti, kunhan suhtautuu lopputulokseen aina riemukkaan yllättyneellä odotuksella, eikä kuvittele että saavutettu väri on helposti toistettavissa. Liian tiukkojen odotusten luominen värisävyn suhteen tappaa välittömästi innostuksen kasvivärjäilyä kohtaan.

Suosittelen ehdottomasti kaikkia värjäyksistä innostuneita seuraamaan Kurssikeskus Tarvon kurssitarjontaa! Paikka on ihana ja Ritu upea opettaja. Viikonloppu värjäilyn parissa on mitä parhainta terapiaa, vaikkei itse värjäilystä sen enemmälti lopulta innostuisikaan.


500 g luonnonvärein värjättyä lankaa, 10 eri sävyä.

Tässä vielä selvyyden vuoksi keitoksista saadut värit sekä niiden pohjana käytetyt luonnonväriaineet.
  • Vihreä: keltasauramon jälkiliemi + rautavitrilli
  • Vaalea lila: sinipuun jälkiliemi + kokenilli
  • Orannsinpunainen: krappi
  • Tumma lila: sinipuu
  • Vaalea oranssi: krappin jälkiliuos + krappijauho
  • Kirkas keltainen: keltasauramo
  • Vaalea vihertävänkeltainen: luonnonkasvikeitos (pietaryrtti + Kanadanpiisku)+ raparperinlehti
  • Ruskea: sinipuun jälkiliuos + eucalyptus
  • Kirkas keltainen (hieman eri sävy kuin keltasauramokeitoksen): keltasauramon jälkiliemi + krappijauho + tanniinijauhe
  • Vaaleanruskea (maitokahvi): luonnosta mädäntyneet kielonloehdet
  • Vihreät: sama kuin ym.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti