Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

SIVUT

5/06/2018

Vanhojen farkkujen kierrätystä jälleen: kudottu lattiakori





Otin eilen käsityökoulun kevään viimeiseltä tunnilta kotiuduttuani itseäni niskasta kiinni ja tartuin vuosi sitten keväällä Helskyn kurssin aikana kutomaani kankaaseen. Koulun opetussuunnitelmaan kuului vuosi sitten keväällä kudonnan jakso, jonka aikana opettelimme luomaan loimen, kokoamaan kangaspuut ja laittamaan loimen puille. Kullakin meistä oli varattu ennalta sovitut mitat lointa kudottavaksi ja itse olin varannut sitä 2*1,2m. Kudonnat sain tehtyä mutta sen jälkeinen viimeistelytyö on odottanut tekijäänsä vuoden verran.

Loimi luotiin pitsisidosta varten ja kullakin oli mahdollisuus suunnitella työnsä kys. sidosta sekä lisäksi palttinapoljentaa hyödyntäen. Omani kudoin molempia käyttäen ja kuteena käytin vanhoja farkkuja, lankakopasta löytynyttä Hanko -puuvillasekoitelankaa, myös kopasta löytynyttä mustaa Novitan ontelokudetta sekä valkoista poppanakudetta.

Mallin suunnittelin suurelle olkalaukulle, mutta kuten huomaatte, sitä ei kankaasta lopulta syntynyt. Kangas pyöri kaapissani vuoden päivät juurikin siitä syystä, että en lopulta halunnut tehdä siitä laukkua. Kangas ei kuvioineen ja mittasuhteineen mielestäni sopinut siihen tarkoitukseen. Pyörittelin kangasta käsissäni erään kerran, ennenkuin sain eilen kirkkaan ajatuksen kääntää kankaan loimisuunnan pystyyn ja ommella siitä itselleni uuden lankakorin lattialle.





Valmis kudottu kangas lev*pit 66*116cm


Yläosa palttinaa kolmella vuorottelevalla sukkulalla ja alaosa pitsisidosta, 2-osainen aihe.


Kankaan palttinaosan kudoin kolmella kävyllä siten että kussakin oli eri kude. Ihastuin palttinan ulkonäköön niin, että jälkikäteen sitä ihastellessani harmittelin miksen ollut tehnyt koko työtä vain kys. tavalla. Omaan silmääni pitsisidoksen kuoppainen pinta ei oikein millään tahdo istua. Päädyin alunperin kutomaan kankaasen pitsisidos osuuden vain siitä syystä, etten ollut sitä koskaan ennen tehnyt ja neljällä polkimella kutominen oli minulle uutta. Olenhan keskittynyt mattojen kudonnassa vain palttinasidokseen. 

Pitsisidokselle ominaista on sen kuoppainen pinta, joka muodostuu ohuemmasta kuviokuteesta (usein loimen kanssa saman paksuinen, mutta minun kankaassani Hanko -lanka oli loimilankaa paksumpaa) ja huomattavasti paksummasta pohjakuteesta. Kankaan runko muodostuu paksuista palttinaisista pohjakuteista ja itse kuvio ohuesta "kuviokuteesta". Kuviokude sitoutuu kuvion kohdalla palttinaksi, mutta pohjan kohdalla se jää vapaasti nurjalle puolelle "lenkeiksi". Palttinainen kuvion kohta työntää kahta puolta olevia pohjakuteita erilleen, mutta pohjan kohdalla kuviolangat jäävät kankaan taakse sitoutumattomana. Kankaan nurjan puolen ulkonäöstä en tietenkään eilisessä tekemisen innossa hoksannut ottaa kuvaa, mutta korjaan asian tulevaisuudessa toisen kankaan kohdalla, jahka saan työstettyä siitä jotain pelkkää kangasta hyödyllisempää. 

Pitsisidoksella kudottu kangas sopii siis tarkoituksiin, jossa nurja puoli jää piiloon. Itse piilotin kankaan nurjan puolen ja siten korin sisäpinnan vuoraamalla kopan paksulla valkoisella puuvillakankaalla. Kangaspala löytyi kaapinperukoilta, sillä se oli jäämistöä muutaman vuoden takaisesta rottinkikalusteiden istuintyynyjen päällystysprojektista.  

Kori tuli siis valmistettua poppanaa ja loimilankaa lukuunottamatta kaapeistani löytyneistä materiaaleista ja se jos mikä lämmittää omaa mieltäni. 










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti